lauantai, 31. toukokuu 2008

I'm back!

Keittokomero on ollut todella hiljaa viimeaikoina. Syynä intensiivinen opiskeluihin paneutuminen. Maanantaina saan kuitenkin käsistä pois kaksi artikkelia ja muutenkin hurja putki alkaa hellittää, huh! Toivottavasti sen myötä päivitystahtikin tiivistyy!

Huomenna sunnuntaina Helsingissä on luvassa kesän päräyttävin miekkari:

"Sunnuntaina 1.6. klo 13 Narinkkatorilla, Helsingissä, järjestetään yhteisvoimin usean järjestön kanssa kesän aurinkoisin mielenosoitus. Myös sinä olet ystävinesi lämpimästi tervetullut - mieluiten keltaiseen pukeutuneena.

Visuaalisesti näyttävän, sadoista keltaisiin paitoihin pukeutuneista ihmisistä
koostuvan "ihmisbanderollin" viesti on:

"Ilmastopäästöt -30 % ilman ydinvoimaa!"

Viesti välitetään hallitukselle, joka valmistelee parhaillaan pitkän tähtäimen
ilmasto- ja energiaohjelmaa. Ympäristöjärjestöjen huoli on, että ohjelman
päästövähennykset ovat jäämässä vaatimattomiksi, ja energiatehokkuuteen
panostamisen sijaan hallitus avaa ovet uudelle ydinvoimalle.

Tapahtuma on lapsi- ja eläkeläisystävällinen.

Ilmoittautumiset ja lisätietoja: http://ekakuudetta.info

Mielenosoituksen järjestävät Suomen luonnonsuojeluliitto, Maan ystävät,
Greenpeace, Luonto-Liitto, Vasemmistonuoret sekä Vihreät nuoret ja opiskelijat."

Miekkareissa on kivaa, joten tavataanpa siellä ;-)

Kaikille pk-seudun kirppari-ihmisille vielä suositus: Klaukkalassa on siisti, iso ja hyvää tavaraa myyvä itsepalvelukirppis. Hinnatkin ovat pääsääntöisesti kohtuullisia. Kannattaa käydä, vaikka paikka onkin Helsingistä katsottuna hieman hankalan matkan takana!

lauantai, 3. toukokuu 2008

Kierrätystehtaalle

Tänä viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla pyörii Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa kannattaa ehdottomasti pistäytyä. Kierrätystehtaalla on mahdollista laittaa itselle tarpeettomat kamat kiertoon, osallistua työpajoihin tai kuunnella tietoiskuja vaikkapa ilmastonmuutoksesta.

Ja koskapa ilma näyttää olevan mitä parhain, kannattaa visiitti Ruoholahteen ottaa hyötyliikunnan kannalta ja reippailla paikalle vaikkapa kävellen mahtavasta kevätilmasta nauttien!

Sii juu!

lauantai, 3. toukokuu 2008

Vuoden turhakkeet, osa 1

"Piparkakkujen kuvionti onnistuu nyt ilman näpertelyä. ScrapCooking-leivinpaperi on kuviotu elintarvikevärillä ja paistettaessa kuviot siirtyvät piparin pohjaan. Lopputulos näkyy parhaiten vaaleissa pipareissa.

ScrapCooking-leivinpaperi 6 arkin lajitelma 8,20€"

No need for further discussion. Hoh-hoijaa...

perjantai, 2. toukokuu 2008

Harlekiinikirjojen naiskuvasta ja tuulisähköstä

Keittokomerossa ollaan yritetty viimeaikoina keksittyä työntekoon ja opiskeluun. Molempiin tosin suhteelliisen huonolla menestyksellä.

Työntekoa ja opiskelua vältelläkseni olen jäänyt koukkuun (tadaa, rumpujen pärinää!!) Harlekiini-kirjoihin, joita olen vapun aikaan lukenut putkeen peräti neljä ("neljä toivottua romaania uusintapainoksen yksissä kansissa"). Kohtaamiseni Harlekiinien kanssa oli ensimmäinen ja pakko myöntää, että vanhapiika-elämäni tässä epätoivon vaiheessa ne kyllä lääkitsivät jotain romantiikan kaipuutani kaikessa yltiö-siirappisuudessaan. Neljännen kohdalla kyllä aloin tuntea jo lieviä diabeteksen oireita ja koska edellisten kirjojen perusteella kykenin arvaamaan loppuratkaisun, myönnän harpponeeni sivuja jokseenkin silmäillen läpi.

Yhteiskunnallisella tasolla mielenkiintoiseksi ko. kirjat tekee niiden edustama yltiökonservatiivinen nais-ja parisuhdekuva. Kaikissa lukemissani kirjoissa mies on "pelastaja" ja "olkapää", johon "heikko ja värisevä" nainen saattaa nojata. Kaikissa kirjoissa nainen on tyrmäävän kaunis ja suhde perustuu "rakkauteen ensisilmäyksellä". Nainen on myös oikutteleva tuittupää, joka käsittää miehen jalot tarkoitusperät väärin ja tietenkään asioista ei voida puhua suoraan, vaan väärät oletukset jätetään hiertämään kiviksi kenkään, jolloin miehen pitää naisen oikuttelusta arvailla, mikä on vialla. Mieskään ei tietysti voi jakaa jaloja tarkoitusperiään naiselle, "heikommalle astialle", jota pitää "suojella maailman raskailta vastoinkäymisiltä". Onnen ja ilon täyttymys on tietysti prinsessahäät ja lapset.  Ainoastaan yhdessä neljästä kirjasta mies ei ollut rikas kreivi tai prinssi, vaan "ainoastaan" eläinlääkäri (mutta tietysti tyrmäävän komea ja koko kylän tavoittelema namupala...)

Ymmärrän kirjojen viihdearvon ja sen, että ne omalla tavallaan tarjoavat pakopaikan siitä harmaasta arjesta, jossa niihin tyrmäävän komeisiin prinsseihin harvemmin törmää. Väkisinkin jäin kuitenkin miettimään sitä hetero-normatiivisen maailmankuvan musertavaa painolastia, jonka tuollaiset tarinat omalla ihannoivalla tyylillään lukijoille antavat. Kun lapset-komea mies-prinsessahäät-pyhäkolmiyhteys esitetään onnen täyttymyksenä tarpeeksi monta kertaa ja tarpeeksi monessa yhteydessä, alkaa kaivata toisenlaisiakin tulkintoja onnellisesta elämästä. Virkistävää olisi välillä lukea Harlekiini-tarina Peppi Pitkätossumaisesta itsenäisestä naisesta, joka pärjää omillaan ja etsii miehestä itselleen elinkumppania ja tasavertaista puolisoa. Ja joka vaikka asuisi Itä-Helsingissä keittokomerossa ja huoneessa ja sitkuttelisi pätkätöiden viidakossa. 

Niin, ja asiaakin oli! Lumituulessa on alkanut tuulisähköyhtiön osakeanti. Toukokuu vielä aikaa merkitä itselleen päästötöntä sähkö!

 

lauantai, 12. huhtikuu 2008

Miksi olympialaiset ovat hyväksi Tiibetille, Darfurille ja kissanpennuille?

Ansiokkaassa kolumnissaan Tiibet-aktivisti ja toimittaja Rebecca Novick pohtii siitä, miksi Pekingin olympialaiset ovat olleet lottovoitto Tiibetille. Novick muistelee pettymyksen tunnettaan hetkellä, kun protestien jälkeen kisat myönnettiin Kiinalla ja kirjoittaa nyt: "en voi ymmärtää, mitä ajattelimme silloin!"

"Pekingin olympialaiset ovat herättäneet aktivisteja enemmän kuin mikään koskaan aiemmin ja saaneet myös asiaa sympatisoivat sivustaseuraajat aktivoitumaan toimintaan. Olympialaiset ovat yksinkertaisesti paras asia, mitä Tiibetille on tapahtunut 50 vuoteen" Novick kirjoittaa.

"Tiibetiläiset tietävät, että tämä on heidän vuotensa, että olympialaiset ovat antaneet heille ainutkertaisen mahdollisuuden tulla kuulluksi niiden kaupallisten intressien seasta, jotka yleensä aina näyttävät jättävän allensa vapauden ja säädyllisyyden huudot. Kansainvälinen olympiakomitea on toistuvasti sanonut, että se ei halua sotkea itseään politiikkaan. Se puhuu jostakin niin sanotusta "olympia-hengestä". Mutta yrittäessään tukahduttaa inhimillisyyden hengen Kiinan johtajat ovat ne, jotka ovat tehneet kisoista politiikkaa. Eivätkä he olisi voineet tehdä parempaa työtä"

Toimintamahdollisuuksia Tiibet-asiassa löytyy esimerkiksi Tiibetin Ystävien sivuilta