Keittokomerossa ollaan yritetty viimeaikoina keksittyä työntekoon ja opiskeluun. Molempiin tosin suhteelliisen huonolla menestyksellä.

Työntekoa ja opiskelua vältelläkseni olen jäänyt koukkuun (tadaa, rumpujen pärinää!!) Harlekiini-kirjoihin, joita olen vapun aikaan lukenut putkeen peräti neljä ("neljä toivottua romaania uusintapainoksen yksissä kansissa"). Kohtaamiseni Harlekiinien kanssa oli ensimmäinen ja pakko myöntää, että vanhapiika-elämäni tässä epätoivon vaiheessa ne kyllä lääkitsivät jotain romantiikan kaipuutani kaikessa yltiö-siirappisuudessaan. Neljännen kohdalla kyllä aloin tuntea jo lieviä diabeteksen oireita ja koska edellisten kirjojen perusteella kykenin arvaamaan loppuratkaisun, myönnän harpponeeni sivuja jokseenkin silmäillen läpi.

Yhteiskunnallisella tasolla mielenkiintoiseksi ko. kirjat tekee niiden edustama yltiökonservatiivinen nais-ja parisuhdekuva. Kaikissa lukemissani kirjoissa mies on "pelastaja" ja "olkapää", johon "heikko ja värisevä" nainen saattaa nojata. Kaikissa kirjoissa nainen on tyrmäävän kaunis ja suhde perustuu "rakkauteen ensisilmäyksellä". Nainen on myös oikutteleva tuittupää, joka käsittää miehen jalot tarkoitusperät väärin ja tietenkään asioista ei voida puhua suoraan, vaan väärät oletukset jätetään hiertämään kiviksi kenkään, jolloin miehen pitää naisen oikuttelusta arvailla, mikä on vialla. Mieskään ei tietysti voi jakaa jaloja tarkoitusperiään naiselle, "heikommalle astialle", jota pitää "suojella maailman raskailta vastoinkäymisiltä". Onnen ja ilon täyttymys on tietysti prinsessahäät ja lapset.  Ainoastaan yhdessä neljästä kirjasta mies ei ollut rikas kreivi tai prinssi, vaan "ainoastaan" eläinlääkäri (mutta tietysti tyrmäävän komea ja koko kylän tavoittelema namupala...)

Ymmärrän kirjojen viihdearvon ja sen, että ne omalla tavallaan tarjoavat pakopaikan siitä harmaasta arjesta, jossa niihin tyrmäävän komeisiin prinsseihin harvemmin törmää. Väkisinkin jäin kuitenkin miettimään sitä hetero-normatiivisen maailmankuvan musertavaa painolastia, jonka tuollaiset tarinat omalla ihannoivalla tyylillään lukijoille antavat. Kun lapset-komea mies-prinsessahäät-pyhäkolmiyhteys esitetään onnen täyttymyksenä tarpeeksi monta kertaa ja tarpeeksi monessa yhteydessä, alkaa kaivata toisenlaisiakin tulkintoja onnellisesta elämästä. Virkistävää olisi välillä lukea Harlekiini-tarina Peppi Pitkätossumaisesta itsenäisestä naisesta, joka pärjää omillaan ja etsii miehestä itselleen elinkumppania ja tasavertaista puolisoa. Ja joka vaikka asuisi Itä-Helsingissä keittokomerossa ja huoneessa ja sitkuttelisi pätkätöiden viidakossa. 

Niin, ja asiaakin oli! Lumituulessa on alkanut tuulisähköyhtiön osakeanti. Toukokuu vielä aikaa merkitä itselleen päästötöntä sähkö!