Hesarin Vieraskynä-palstalla tutkija Jari Lyytimäki kirjoitti 7.4. siitä, miten avioerokin voi olla ympäristöuhka. Yksinasuminen lisää energian tarvetta, luonnonvarojen kulutusta ja päästöjä, koska kodin tavaroita ja palveluja käyttää vain yksi. Tämänhän todistaa jo yksinkertainen heinäntekojärkikin!

Varmaan sinäänsä totta, mutta rohkenisimpa väittää, että suurempi vaikutus ekologiseen jalanjälkeen on kuitenkin yksilön valinnoilla ja sillä, millaisen elämäntavan itselleen valitsee: ekotörsäilevä sinkku saa tuhlattua ekologista jalanjälkeä varmasti enemmän kuin suurehko ekologisesti valveutunut perhe. Toisaalta sinkkujen elämäntavat vaihtelevat niin laidasta laitaan, että sinkkuja tuskin voi ryhmittää ekologisena ryhmänä yhteen suureen "ekokäyttäytyjien ryhmään". Ja toisaalta kannatta muistaa, että sinkulle ekotekojen tekeminen voi olla monesti helpompaa, kuin esimerkiksi perheelliselle. Monelle perheelliselle esimerkiksi lasten tulon myötä koittaa auton hankkimisen aika ja yksityisautoilun jalanjälkeä on taas vaikea oikein millään muulla kompensoida.

Sen sijaan, että sorruttaan yksinkertaistuksiin tyyliin "sinkkuus sinäänsä on elämäntapana on ekokuorma" kaipaisin keskusteluun hieman enemmän hienojakoisuutta. Mikä elämäntavasta tekee oikeasti ympäristöä kuormittavaa? Millä valinnoilla ekologiseen jalanjälkeensä voi itse ihan oikeasti vaikuttaa?